Digidigi-duu

Olette varmasti joskus huomanneet (viimeistään lapsena), että kun mitä tahansa sanaa toistaa tarpeeksi usein, se alkaa kuulostamaan todella typerältä. Tällä hetkellä yksi typerimmistä tietämistäni sanoista on Digiboksi (digiboxi, dikipoxi, digipozi tjsp). Digiboksi, eli boksi eli laatikko joka sisältää tai on jossain tekemisissä digin eli digitaalin kanssa, on luultavasti jonkun hyppyritukkaisen Expertin "kuukauden myyjä"-palkinnon voittaneen rakas lehtolapsi, joka on syntynyt puoliväkisin firman viikkopalaverissa. Nimen typeryydelle vetää vertoja vain esinettä osoittava englannin kielen sana set top box, joka nimensä mukaisesti on saanut nimensä siitä, että se on laatikko joka laitetaan television päälle tekemään jotakin jota nimessä ei mainita. Siksi se on siis typerä, että kukaan ei voi tietää että siinä se digitaalinen signaali käsitellään ja siirretään sitten television tykitettäväksi.

Digiboksi on ollut kodinkonekauppiaiden huulilla jo kuukausia. Parhaillaan odotamme tuota maagista päivämäärää 1.9, joka tarkoittaa samaa kuin joulusesonki digikauppiaille. Hinnat ovat pysyneet jokseenkin samoina viimeiset kuusi-kahdeksan kuukautta, mutta onko jo syyskuun aikana nähtävissä rajuja alennusmyyntejä tammialen tapaan? Tokihan muutaman vuoden päästä tämä nykyinen tekniikka on jo vanhentunutta, ja keskusvarastoista on tehtävä rajuja ulosmyyntejä että saadaan kalliimpaa tilalle.

Vaikka syyskuussa alkaisikin digitaalilaatikkojen polkumyynti, aion lykätä omani hankkimista pitkälle tulevaisuuteen. Televisiolupa on maksettu, ja kaapelissa näkyvät samat kanavat kuin nytkin vielä helmikuulle asti. Lisäksi mikäli Ylen tempoilevaan linjanvetoon digiasioissa on luottamista, ehtii puolen vuoden siirtymäajan aikana tapahtumaan paljon sellaista, minkä takia voin jättää koko boksin ostamatta.

Muuten, YLE ja tv-lupamaksut... äh, en viitsi edes aloittaa. Loppuu siinä vuodatuksessa intter-netistä tila. Kysynkin sen sijaan, että koska nyt digipoxstit on väkisin suomalaisille myyty, miksi ei alusta alkaen siirretty myös YLEn kanavia vain maksullisten korttien avulla katsottaviksi? Tekniikka olisi ollut todella helppokäyttöistä, ja todellakin, valmiina niissä poksereissa!

Loskassatarpojan sekalaiset

Plussakeliä, raskasta lunta, kevyttä mieltä.

Vinkki nuorille pareille: hankkikaa koira yhteiseen kotiinne. Se on hyvää harjoitusta (ja joillekin testi) ajatellen tositoimia lastenhoidon parissa. Kun sitten muutaman vuoden päästä teette ihan oikeita ihmislapsia, antaa koira hyvän syyn lähteä iltalenkille pois huutavien lasten ja haisevien vaippojen keskeltä. Pakkohan sitäkin on kusettaa, kun sen on kerran kontolleen ottanut. Ja ulkona voi sitten valita omat reittinsä, kuunnella musiikkia mennessään tai sitten ihan vaan miettiä omia juttujaan. Nerokasta!

Ensin meni terveys, sitten ulkonäkö. Viime vuoden lopussa hiljaa omissa mehuissaan meni Juice, sitten lähti Kirka tähtien kanssa tanssimaan. Kukahan suuri suomalainen laulajatähti kuolee seuraavaksi? Julkisuuden kannalta hyvä aika lähteä olisi Lipsasen Ilkalla. Ilmastonmuutoksesta käyty keskustelu on tullut taivaan lahjana monelle (valta)puolueelle: se on pelastanut aivan täysin tyhjänpäiväisten vaaliteemojen käytöltä, ja tuonut hieman aidon välittämisen teemoja puhuvien päiden suoltamaan sanatulvaan. Danny taas levytti jo vuonna 1966 Juha Vainion suomentaman/sanoittaman hittikappaleen Kesäkatu, jonka sanoitukset iskevät ilmastonmuutoksen ytimeen:

Polttaa kesäkatu miestä, kosteaa höyryä nousee tiestä
Polttaa asfaltti ja tiili, hengityksen täyttää pöly sekä hiili
Autojen pakokaasu huumaa
Kadulla on kuumaa, kadulla on kuumaa

Katu kuuma kaupungin
Mä vaikka kärsinkin
Miksi sen silti hylkäisin
Koska voi saapua myöhemmin taas rakkain
Joka tuo illan viileyden
Viilentää yksin hän saattaa, kesäkadun, tulikuuman kesäkadun... (jne)

Danny siis kuollessaan voisi lainata nämä sanat ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun kampanjaan. Se tulee luultavasti olemaan yhtä tehokasta kuin terrorisminvastainen taistelu. Mutta kuka on tuo laulun rakas, joka tuo illan viileyden?

Älkää käsittäkö väärin, en erityisesti toivo kenenkään viihdetaiteilijamme kuolemaa. Mutta Kesäkatu-kappaleen tarkkoja lyriikoita etsiessäni google löysi ainakin muutaman sivun ajan vain linkkejä, jotka väittivät kappaleen olevan "by Jean S". Sen ryhmän olemassaolosta ei mielestäni ole niin tarkkaa lukua.

Ilmastonmuutoksesta puheen ollen, mitähän tarkoittaa kun Pentti Linkolan ajatukset näyttävät järkeviltä? Linkolalla on omaperäinen tapa hahmottaa maailmaa ja sen ihmisiä. Joitain se kuitenkin ärsyttää, ja radikaalia näkökulmaa on helppo kritisoida. Erityisen ansiokkaana pidän Linkolan ajattelussa läsnä olevaa ajatusta siitä, että jos ajatus on itse keksitty, sitä ei voida pitää minkään ideologian mukaisena (tästä kielii mielestäni mm. se, että Linkola itse ei ole tunnustautunut ns. linkolalaiseksi). Taidamme Pentin kanssa olla samanlaisia: me kaksi ajattelemme omat ajatuksemme ihan itse, toisin kuin normaalit ihmiset, jotka vaativat ajatustensa tueksi jonkin ideologian tai mikä pahinta, uskonnon.

Vaan eipä ollut keskustalaisten oppi-isällä, Platonillakaan puhtaat jauhot pussissaan. Tämä antiikin ajan suurin ajattelija kertoi tietävänsä että ei tiedä. Kehtasi!

Zeitgeist: Susan Kuronen

Susan Kurosesta on helppoa olla sitä tiettyä mieltä. Suuri päivä- ja viikkolehtien toimittajajoukko on tehnyt Susanista naisen, joka teki ja tekee edelleen tuhmasti Matille. Ja Matti myhäilee ottamatta kantaa. Vaalityössä on tärkeää olla huomion keskipisteenä, oli huomio millaista tahansa. On kuitenkin luultavasti sattumaa, että koko myllytys sattui vaalien alle: edes Keskustapuolueen riveistä ei löydy näin nerokasta ja pitkäjänteisesti toimivaa strategikkoa, joka olisi junaillut koko jutun.

Toisaalta olisi myös vaivatonta tuomita Susan pelkästään julkisuudenhaluiseksi kostajaksi. Julkisuus yhdistetään jostain syystä menestymiseen. Siksi nuoret ja vähän vanhemmatkin osallistuvat television formaattikisoihin, joissa varttitunnin julkisuus ei maksa mitään. Tai laittavat paljastavia kuvia itsestään intter-netin ihmeellisiin palveluihin. Tai kirjoittavat blogia. Kosto ei kuitenkaan ole suloisin tällä tavoin meneteltynä, eikä julkinen nolaus täytä törkeän koston tunnusmerkkejä parisuhteen rikoslaissa.

Väitän, että Susan on kuitenki eri maata. Susan on siipirikkoinen yksinhuoltaja, mutta ei häviäjä. Susan nimittäin uskaltaa rivien välissä rehellisesti kertoa olevansa aikuinen, joka ei tiedä, mistä elämässä on kysymys. Muut, myös toimittajat, vain luulevat tietävänsä.

aikuiset ihmiset eksyksissä
maan päällä taivaltavat

Ei, en ole lukenut Kirjaa. Pitäisi ehkä lukea, muutenkin, enemmän.

Päivät pitenevät

Kevät tulee. Onko se sitten hyvä asia, mene ja tiedä. Ainakin valoa riittää enemmän, ja sillä onkin todistettu ja tunnustettu vaikutus virkeyteen. Kesä paras vuodenajoista.

Kimmo Sasi saattaa mietiskellä jonkun kerran uudelleen muutaman vuoden takaisia lausuntojaan liikennetörttöilyistä. On totta, että jokainen liikennekuolema on turha ja taatusti rankka omaisille, mutta aina niiden syyt eivät ole yksinkertaisia. Kunpa eduskuntavaalien allakin muistettaisiin, että mikään ei ole yksinkertaista. Olisi paljon yksinkertaisempaa.

Jean Baudrillard kuuluu kuolleen. Pitäisi varmaan lukea jokunen hänen kirjoittamansa essee. Onhan se tietysti hyvä että yhteiskunnassa on joitakin, joille maksetaan palkkaa ihan vaan ajattelemisesta ja niiden ajatusten kirjoittamisesta paperille. Voidaan sitten viitata johonkin sellaiseen kun mietitään mitä mieltä ollaan. Olisi muuten mieletöntä tämä ihmisen elämä.

Viime aikoina olen potkukelkkaillut koiraa kusettaessa. Se on tässä lähiössä harvinaista.

Äiti, mä en haluu äänestää

Uhhuh. Kuka haluaa äänestää tulevissa eduskuntavaaleissa, käsi ylös.

Pidän itseäni melko yhteiskunnallisesti valveutuneena henkilönä, mutta on myönnettävä että tulevat eduskuntavaalit eivät voisi juuri vähempää kiinnostaa. Ehdokasjoukosta ei ole noussut esiin ketään, joka jaksaisi vakuuttaa persoonallaan tai olemuksellaan. Lähinnä koko ehdokkaiden joukko näyttää joukolle avohoitopotilaita, jotka kuorossa toistavat mustavalkoisia kommenttejaan yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuudesta.

Kenelle muuten mainostoimistojen masinoimat kiiltokuvat puolueista on suunnattu? Keskustan "kuin itseään äänestäisi", Kokoomuksen "puolue jolla on korvat" ja SDP:n "minä - me" tulevat ensinnä mieleen. Näppärät ja mukafiksut sloganit yrittävät profiloida suurimpia puolueita neutraalilla tavalla - varsinaista eroa näkemyksissä päivän politiikkaan on hankala löytää. Miksi yhteiskunnallisiin asioihin suhtaudutaan kuin kauppatavaraan? Puistattavin esimerkki mainostoimistomasinoinnista on Perussuomalaisten tv-mainos, jossa South Park -tyyppisesti animoitu Timo Soini laulaa puolueensa nimeä.

Kuka enää jaksaa kuunnella ehdokkaiden vaalikauden teemoja ja rahanjakosuunnitelmia? Useimpien ehdokkaiden reaalipolitiikan taju näyttää tyystin unohtuneen vaalien alla. Hyvää ja kaunista luvataan kyllä jos kysytään, mutta niinhän se aina käy että kauniit lupaukset unohtuvat. Kuka siis enää jaksaa kysyä tai kiinnostua?

Älä äänestä, jos et ole katsonut äänesi saavaa ehdokasta silmiin ja nähnyt siellä vilpittömyyttä.

Missimysteeri II

Olisihan se pitänyt arvata. Uuden missin valintaan liittyy mitä ilmeisemmin ns. sopupelityyppinen juoni: missikymmenikköön on sujautettu täysin epätodennäköinen voittaja, jonka vedonlyöntikerroin nousee riittävän korkealle. Missikisojen viime metreillä pikku porukka lyö vetoa tuon ehdokkaan puolesta ja huh heijaa, voittavat "muutamia kymmeniä tuhansia".

Hyvä hyvä. Kylläpä nyt päivälehtien kolumnisteilla riittää naljailtavaa. Missi-instituutio, mitä se on? Kaiken edellisessä jutussa mainitun lisäksi sopupeliä, jossa pikku piiri ottaa pienen mutta sievoisen voiton kotiin. Olisiko koko hommaa ollut masinoimassa pesäpalloilijat tai kiinalaiset jalkapallojoukkueen ostajat?

Missivalinnat...

Eilan illalla valittiin Miss Suomi vuodelle 2007. En tiedä osuiko valinta oikeaan kilpailijaan.

Kylmiä väreitä negatiivisessa mielessä nostattaneen esikiertueen uutisoinnin perusteella ennakkosuosikit olivat numeroilla 1, 2 ja 10 kilpailevat neidit. Ja miksipä eivät olisi olleet, koko kymmenikön joukossa erityisesti numerolla 10 kilpaileva Joanna Väre yllätti raikkaalla ei-missimäisellä esiintymisellään. Kyllä savolaisen aina joukosta tunnistaa... Kuitenkin pääpotin vei numerolla 7 kilpaillut Noora Hautakangas.

Koko "missi-instituution" olemassaolo näinä päivinä ihmetyttää. Missikeisari Eino Makunen härskeine sinisine laseineen, ennakkokiertueen kekkuloinnit sponsoreiden tiloissa (usein maskuliinisten alojen, kuten autokauppojen), missien maailmanpelastuspuheet joille tekee mieli huutaa "W" sekä ikuinen leikkimielinen kiista siitä, pitäisikö uimapukukierros jättää pois naista halventavana ei enää uppoa, ainakaan meikäläiseen. Missikilpailujen finaalin tyhjät jauhannat ja Antti Tuiskun esiintyminen tuntuivat olevan suunnattu noin 14-vuotiaille tytöille - heille, jotka parhaillaan luovat kuvaa itsestään.

Toisaalta, eipä uutta missiä helpolla tulla julkisuudessa päästämään helpolla. Välittömästi valinnan jälkeen intter-netin ihmeellisessä virtuaalimaailmassa julkaistiin muutamia pilakuvia, joista käy selkeästi ilmi tyytymättömyys uuden missin valintaan.

Mielenkiinnolla seuraan miten missille jatkossa käy. Entä jos PR-keikkaa ei tulekaan? Entä jos perhe-arvot voittavat (ex-poikakaveri on kuviossa epäilyttävästi mukana). Mitä jos kansa mylvähtää, "hän ei ole kaikkein kaunein"!